Pinnan alle ft. Maiki Lyrics

Kun ei mikään tunnu enää miltään

Varjo entisestä vaan umpikujas vaeltaa

Elämää mietin onko tää

Kun askel askeleelta vaan syvemmälle vajoan

Näät sen minkä annan nousta pinnalle

Mut et koskaa sitä jonka hautaan pinnan alle ja

Jos painat pää mun rinnalle saatat kuulla kuinka yhä

Korkeammaksi rakennan ympäröiviä linnan valleja

Syvemmäksi kaivan vallihautaa, sen pohjalle hautaan

Kaiken sen joka ei mun salli nauraa, ja ne jotka pojalle nauraa

Pelot jotka ei salli laulaa, tai anna kantaa tallii kauraa

Nääntykööt hevoset, antanu nii monesti periksi pelol et

Tiedän et en oo se, josta olis vastustajaksi pelolle

Joka muuttunut mielessä peliksi pedolle

Se syö mut joka aamu aamupalaksi ku mieles vielä kulkee

Oon pelkkä kalpea haamu saanu tavaksi niellä tunteet

Mulla on tapana kellua huonos olos

Muuten hukun siihen

Siks pelkään katsoa pinnan alle, jos se mut kokonaan nielee

Kuka sit enää pystyy kokoomaa miehen

Kun ei mikään tunnu enää miltään

Varjo entisestä vaan umpikujas vaeltaa

Elämää mietin onko tää

Kun askel askeleelta vaan syvemmälle vajoan

Pinnan alle

Pinnan alle

Vajoan

Pinnan alle

Pitkin varjoisii polkuja, päivänsäteest ei tietookaan

Peittelen saamiani kolhuja, edessä yksinäinen tie oottaa

Yritän sulautuu massaan, teeskentelen että tunteeni tunnen

Maailma heittelee lastaan, syvemmälle tunteeni tungen

Kaiken ku peittelee paskaa huumoriin paremmin joukkoon tuun sopii

Ignoraan sisäisen huutoni, niin ku olisin menettänyt kuuloni

Korvissa soi, hapuilen mutta vääjäämättä elämän langat lipuu

Sormista pois, ja puutarhassani enää rangat kituu

Kätken tän kaiken alle pinnan, oon kansikuvapoika

Mutta kansi naarmuilla, ja sisimpäni vankitupaa hoidan

Vanki vai vanginvartija, kuulin joskus et arpii tarvitaa

Ja et kipu on hyvä asia koska sit tietää et on elossa

Otin sen kirjaimellisesti, mut ei kai kipuu tarvii kahlita

Jos otan harmii sarvista ja heitän ne mokomat tielle

Pelkään et en oo se joka jää jäljelle erossa

Ja kuka sit enää pystyy kokoomaa miehen

Kun ei mikään tunnu enää miltään

Varjo entisestä vaan umpikujas vaeltaa

Elämää mietin onko tää

Kun askel askeleelta vaan syvemmälle vajoan

Pinnan alle

Pinnan alle

Vajoan

Pinnan alle

Pidän markin puhtaana, rakennan ympärille muuria

Tunteita ei tarvi tuhlata tai niille aikaa uhrata

Pidän aitaa turvana, sai taivaanrannanmuurari nyt käsille duunia

Mut onko tää elämää joka saa uutee aamuu heräämää

Jos valelen muurin sytytysnesteel ja antaisin sytkärille duunia

Poistaisinko sydämentykytys esteet, pystysinkö avaamaan lukkoo

Pystysinkö uudellee tapaamaan ukkoo

Takana puuhun salama uppoo, sataa ja tukkoo

Saa viemärit, tunnen kuinka veden pinta nousee

Ehkä tää oli merkki ylemmält, saa lisää virtaa houreet

En uskalla muuttuu, en uskalla kohdata tunteita

Täyttää niiden purjeita, antaa niiden kontata surkeina

Arka poika, peloissaa hyväilee pelkojensa vartaloita

Muka tunteeton, mut ei pelkojansa tavata varmaa koita

Yksi katse pinnan alle ja tajuun et oon loco vaan viel en luovuta

Ehkä joskus pystyn kokoomaa miehen

Kun ei mikään tunnu enää miltään

Varjo entisestä vaan umpikujas vaeltaa

Elämää mietin onko tää

Kun askel askeleelta vaan syvemmälle vajoan

Pinnan alle

Pinnan alle

Vajoan

Pinnan alle